10.10.2011
Elämä käynnistyy
Viides päivä lokakuuta tuli täyteen tasan kaksi kuukautta siitä kun saavuin Chileen. Aika on kulunut ihan uskomattoman nopeasti! Nyt kun asiaa alkaa oikein miettimään niin olen kyllä oppinut jo aivan valtavasti kieltä ja kulttuuria. Ja niin kuin otsikosta näkyy, nyt alkaa tuntua että elämäni täällä ’käynnistyy’.
Yksi tärkeä asia elämässäni niin siellä kotisuomessa kuin täälläkin on tanssi. Se on ollut iso osa elämääni seitsemän vuotiaasta lähtien, enkä täällä ensin edes kaiken alkuhulinan keskellä hoksannut että se todellakin on asia jota kaipaan. Vanhempi host siskoni sitten tunsi jonkun joka taas tunsi jonkun (suhteilla täällä Chilessä on aika paljon merkitystä) jonka kautta pääsin mukaan todella tasokkaaseen modernin tanssin ryhmään. Siellä nyt muutaman viikon käytyäni olen jo selkeästi osa ryhmää ja kolme kertaa viikossa olevat treenit antavat minulle valtavasti energiaa!
Samaisessa tanssiryhmässä olevat ihmiset kutsuivat minut myös osallistumaan katujuhlaan, jonka nimi on mil tambores (tuhat rumpua). Harjoittelimme kyseistä tapahtumaa varten afro koreografian, jota sitten esitimme siellä osana kulkuetta. Perinteeseen myös kuuluu vartalomaalaus, josta minäkin pääsin osalliseksi. Kulkueen matka alusta loppuun kesti yli kolme tuntia, joten loppuvaiheessa olimme kaikki todella väsyneitä. Huumaava rumpujen soitto ja yleisön innostus eivät kuitenkaan antaneet aikaa lepäämiselle. Kaiken kaikkiaan tuo oli aivan mahtava kulttuurintäyteinen ja ryhmäämme yhdistävä kokemus, ehdottomasti särkevien jalkojen arvoinen!
Kuten jo aiemmin mainitsin, olen tanssinut seitsemän kesäisestä lähtien. Siitä lähtien, jos en jo aikaisemminkin, olen myös halunnut oppia surffaamaan. Ja mikäs olisikaan parempi paikka siihen kuin maa, jolla on rantaviivaa lähes päiväntasaajalta Antarktikselle saakka? Eräs kaunis sunnuntai aamupäivä siis lähdin ystävieni mukaan surffaustunnille naapurikaupunkiin Con Coniin. Tunti oli todella hauska ja jo muutaman yrityksen jälkeen pääsin hetkeksi laudalle seisomaan. Lukuisista kaatumisista ja suolaveden nielemisistä huolimatta otan ystäväni heittämän haasteen vastaan: ennen kuin palaan Suomeen, osaan surffata!
Tällaista täällä tällä kertaa, viikoittaisten harrastusten ja päivä päivältä läheisempien kavereiden kautta voin todellakin tuntea elämäni täällä käynnistyvän. Tiedän että vaihtovuoteni on vasta alussa, mutta siitä huolimatta välillä ajattelen kuinka paljon tulenkaan tätä kaikkea kaipaamaan. Pitää siis vaan oppia elämään hetkessä ja nauttimaan joka ikisestä päivästä!